Pikaisen vaatteiden vaihdon jälkeen Elena opasti minut bussipysäkille ja kävimme ostamassa kioskista 10 kerran bussikortin. Heti piti päästä testaamaan. Jotenka hyppäsin bussiin nro.3, jolla pääsee myös suoraan työpaikalleni. Tosin Elena vie minut ensimnäisenä päivänä. Ihan kiva, vaikka olinkin jo varautunut massiiviseen sekoiluun työpaikalle saapumista ajatellen. Bussissa oli melkoisen tiivis tunnelma ja koitin katsella ikkunoista milloin olisi hyvä hetki jäädä pois kyydistä. Elena oli tulomatkalla näyttänyt ostoskeskuksen ja ajattelin käyväni ostamassa työvaatteet sieltä. Säkällä jäin just oikeassa kohdassa pois ja marssin ostoskeskukseen. Muttamutta... siellä olikin vain merkkivaatetta ja tulikin samointein sellanen tunne, että en ihan kuulu joukkoon. Kulman takaa löysin kahvilan josta sai hyvää pizzaa ja wifin puhelimeen.
Pienen pakollisen sometuksen jälkeen lähdin kävellen jatkamaan matkaa kohti satamaa. Mietiskelin josko vastaan tulisi New Yorker, saisin työvaatteet matkaan edukkaasti. Jaloissa alkoi jo pikkuhiljaa tuntua kävely ja lämpömittarikin näytti 26 astetta. Vanhan kaupungin laidalla pysähdyin taas kahvilaan wifeilemään ja googletin lähimmän New Yorkerin. Ei pitäisi olla kun vartin kävelymatkan päässä... pari-kolme-neljä kertaa eksyttyäni ja aikani pyörittyäni löysin liikkeen ja sain työvaatteet ostettua. Paluumatkalla oli vielä käytävä ostamassa pakolliset ruokatarvikkeet ja hammastahnaa. Kämpille palattuani askeleita näytti kertyneen 17 500 ja olo oli sen mukainen. Rakkolaastari kauppa oli muuten ensimmäinen, jossa aiemmin päivällä asioin. Suihkun jälkeen olikin jo sen verta väsy, että pakko käydä nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti